Poiminnat kaudelta 2022

Vaikka maailmalla on kuluneen vuoden aikana ollut monenmoista myllerrystä, niin purjehduskaudessa ei ollut valittelemista. Meillä taloon tuli tosin uusi suurikokoinen koira, joka jonkun verran rajoitti purjehtimista, koska berninpaimenkoira on vähän turhan suuri otettavaksi purjejollaan, ja toisaalta sen kynnet eivät tekisi hyvää veneen puupinnoille. Vesille kuitenkin pääsimme muutaman kerran kesän aikana.

Sää

Heinäkuussa ei taaskaan paleltanut, ja lämpöennätyksiä joidenkin lähteiden mukaan rikottiin Euroopassa. Elokuun jälkeen lämpötilat käytännössä romahtivat eivätkä enää palanneet sille tasolle, jossa purjehtiminen olisi ollut mukavaa. Paras sää tänä vuonna oli Hiekkapakan retkellä, jolloin oli sopivan lämmintä ja rento tuuli puhalteli tullessa ja mennessä. Kesään mahtui kyllä retkiä, jolloin reipas tuuli toi jännitystä mukaan, mutta jollain tavalla Hiekkapakan retki oli kuitenkin tasapainoisin kokonaisuus.

Hienoin kohde

Tänä vuonna hienoimmaksi kohteeksi nimeän Patasaaren, joka oli oikein positiivinen yllätys. Rauhallinen hiekkaranta Petraselän puhtaiden vesien äärellä aurinkoisena päivänä oli mahtava kokemus.

Mahtavin vesistö

Tänä kesänä kävimme vain kerran Suur-Saimaan ulkopuolella purjehtimassa. Silloin kohteena oli Pihlajavesi, jossa emme olleet käyneet vuosiin. Vaikka se olikin mukavaa vaihtelua suhteessa kotivesien ympäristöön, niin silti sanoisin, että Suur-Saimaa suurine selkineen, tasaisempine tuulineen ja monine veneluiskineen vie voiton tänäkin vuonna.

Upein kokemus

Tänä vuonna upein kokemus oli paluu Pihlajavedelle. Siellä riitti tuulta, näki uusia maisemia ja kertyi meripeninkulmia. Pääkohteemme siellä oli Syrjäispää, joka on kohteena mielenkiintoinen maastonmuotojensa takia. Meillä oli silloin etenkin alkumatkasta varsin seikkailulliset tunnelmat, kun Jänissaarten vieressä kiidettiin lähes yhdeksän solmun nopeutta. Paluumatkalla pysähdyimme pitämään evästauon Hiekkapakassa, johon teimme retken vuonna 2014.

Vaativin keli

Vaativin keli oli ehdottomasti Peräsaaren retken aikana, jolloin vallitseva tuuli kävi parhaimmillaan yli 10 m/s. Menomatkalla kuljimme pääasiassa myötäisessä ja sivumyötäisessä, jolloin meno oli suhteellisen rentoa. Paluumetkalla sitä vastoin jouduimme luovimaan navakassa tuulessa, joka oli vaativa ja märkä kokemus. Hyvä puoli reippaasta tuulesta oli se, ettei Peräsaaressa ollut minkäänlaisista hyönteisistä riesaa.

Paras hankinta

Tänä vuonna vanhojen melojen uusiminen tuli hyvin konkreettiseksi kysymykseksi. Heinäkuun alkupuolella tilasin uudet Lahnakosken melat, ja siihen päätökseen olen hyvin tyytyväinen. Meloja on kaksi, ja ne ovat tarkoituksella hiukan erimittaiset, koska meitä melojia on eri kokoisia.

Hyödyllisin taito

Uusien taitojen omaksuminen kotivesillä tässä vaiheessa “uraa” on hiukan vaikea juttu, mutta vanhoja taitoja toki tuli terästettyä. Sekä Pihjalaveden retkellä että Peräsaaren retkellä tuli jälleen harjoiteltua kovalla kelillä purjehtimista, mistä pystyy omalla tavallaan nauttimaan, kun homman osaa ja tekniikka pelaa.

Katse eteen päin

Maailman meno alkaa tosiaan olla sen verran hurjaa, että välillä hiukan mietityttää, mistä sitä itsensä seuraavana kesänä löytää. Monia uusia seikkailuja on kuitenkin jo tullut hahmoteltua, mutta kerron niistä enemmän tulevana keväänä, jos Luoja suo.