Poiminnat kaudelta 2021

Ulkomaanmatkailusta tehtiin tänä vuonna hankalaa, mutta sentään kotimaan luonnossa liikkuminen on ollut edelleen helppoa. Kesällä lämpöä riitti ihan mukavasti jopa pohjoisempanakin. Tätä kirjoittaessa sekä ilman että pintaveden lämpötilat ovat tippuneet selvästi alle kymmenen asteen, ja säätieteilijät ovat alkaneet puhua lumen tulosta. Kasvimaalta puolestaan alkaa sato loppua. Viimeiset porkkanat nostimme alkuviikolla, mutta lehtikaalia vielä riittää.

Sää

Kesä lämpeni nopeasti, ja heinäkuussa taidettiin rikkoa jokunen ennätyskin. Ehkä miellyttävin sää oli Sandön saaren reissulla, jolloin sekä tuuli että lämpötila olivat koko retken ajan ihanteellisella tasolla. Teltassa nukutun yön jälkeisenä aamuna ei ollut tietoakaan ikävästä kosteudesta.

Heinäkuinen yö laskeutuu meren ylle Sandön edustalla Saaristomerellä

Hienoin kohde

Oulujärven suurteen ulapoiden äärellä oleva Ärjänsaari mahtavine hiekkarantoineen ja kauniine harjuineen oli kesän ehdoton huippukohde. Jos minun pitäisi valita Suomesta kaksi hienointa koskaan näkemääni saarta, niin Ärjänsaari ja Jurmo olisivat kyllä varma valinta. Ainut miinus molempien suhteen on tietysti se, että kyseiset saaret ovat niin kovin kaukana meiltä. Saimaalta toki löytää paljon hienoja saaria, joista tänä kesänä valitsisin kaikessa vaatimattomuudessaan Kätkytsaaren, jossa vietimme kesäkuun hiljaisilla tuulilla mukavan iltapäivähetken.

Ärjänsaaressa

Mahtavin vesistö

Tänä kesänä kävimme kolmella eri vesialueella: Suur-Saimaalla, Oulujärvellä ja Saaristomerellä. Saimaa on aina lähellä makeine vesineen ja hiekkarantoineen, mutta kaksi muuta vesistöä tarjoavat tietynlaista kotimasita eksotiikkaa. Tämän kesän kokemusten pohjalta valitsen mahtavimmaksi vesistökokemukseksi Oulujärven, koska sen upeat hiekkarannat ja suuret makean veden selät ovat sellainen yhdistelmä, jollaista Suomesta ei oikein muualta löydä. Toki sisävesillä suuret selät voivat tarkoittaa myös haastavia tuulioloja oikullisine puuskineen ja toisaalta peilityyniä jaksoja.

Ärjänselkää

Upein kokemus

Kainuun vedet ovat saaneet ehkä vähän liikaakin ylistystä tänä vuonna, mutta tässäkään kohtaa ei oikein ole vahtoehtoja. Upein kokemus oli käynti ja uiminen Äjränsaaren suositun Lentohiekan kohdalla. Mitään vastaavaa en ole purjehdusretkillämme nähnyt enkä kokenut. Kokemusta tietysti paransi hyvin lämmin kesä. En tiedä, millainen retki olisi ollut, jos päivän ylin lämpötila olisi ollut vaikka vain 15°C.

Sarastus ankkurissa Ärjänsaaren Lentohiekan edustalla

Vaativin keli

Kainuunmerellä, eli Oulujärvellä, oli paluumatkalla aika vaativa keli, mutta oikeastaan vielä vaativampaa oli paluumatkalla Ilkonsaaresta takaisin, jolloin luovin vanhimman tyttäremme kanssa kahdestaan reivatulla isopurjeella kohti lähtösatamaa 12 m/s tuulen puhaltaessa. Myös kevään ensimmäisellä purjehduksella Satamosaareen odottamatta yltyny tuuli ja hyinen vesi olivat vähän turhankin jännittävä kokemus.

Ukkonen lähestyi Ilkonsaarten reissun lopulla

Paras hankinta

Tämä kausi taisi mennä hankintojen suhteen säästöliekillä, eli en ostanut venettä varten yhtään mitään. Purjejollailu on yllättävän edullinen veneilyharrastus.

Kasvimaan pitäminen on kuitenkin purjejollailuakin halvempi harrastus

Hyödyllisin taito

Puuskittaisessa tuulessa luovimisen taitoja hioimme lasten kanssa. Kun peräsimessä oleva osaa ottaa hiukan vastatuuleen puuskissa, ei skuuttiköyttätarvitse löysätä eikä miehistönkään tarvitse jumpata ylös ja alas.

Luovimista Kyläniemen lähellä elokuussa

Katse eteen päin

Sarastus on nyt seilannut Suomen aalloilla kahdeksan kesää. Yhteiskunnassa paluuta vanhaan normaaliin on odoteltu jo kohta kaksi vuotta, mutta rajapyykit tuntuvat siirtyilevän jatkuvasti kauemmas. Saa nähdä, millainen maailma on tulevan talven jälkeen. Tavoitteeni kuitenkin on, että seikkailut Saimaalla ja kauempanakin jatkuvat ensi kesänä, jos Luoja suo.

Kesäisiä luontokokemuksia voi talvella virkistää vaikka Meadow-lautapelin äärellä

Katso myös: Pominnat kaudelta 2020