Hiekkapakka

Meille tarjoutui pitkästä aikaa kelien ja muiden menojen puolesta sauma lähteä vesille. Alkuperäinen suunnitelmamme oli purjehtia Kaitoon, mutta purjehtiessa heräsi toisenlainen ajatus.

Alkumatkasta tuuli puhalteli noin 3-4 m/s nopeudella tarjoten meille leppoisaa kyytiä. Päihänniemen edessä oli taas hiukan jännittävä kohta, kun olimme syväväylien risteyksessä pohjoisesta tulevan rahtilaivan kanssa samaan aikaan. Ryhmittäydyimme syväväylän eteläpuolelle antaen Imatran suuntaan menevällä laivalle riittävästi tilaa navigoida.

Raappi-nimisen saaren kohdilla totesimme, että oikeastaan Kaidon sijasta voisimme menne katsomaan Hiekkapakkaa, jossa on Ilmatieteenlaitoksen mittausasema. Nimestään huolimatta saaren rannat ovat lähinnä kiveä ja lohkareita. Paras rauntautumispaikka on saareen etelärannalla, jossa pohja koostuu lähinnä pienistä kivistä. Pohjoisesta puhaltavan tuulen takia tämä puoli saaresta oli nyt suojainen. Rantauduimme siis sinne.

Hiekkapakka on saarena hyvin pieni. Pituutta sillä on ehkä 150 metriä ja puusto on matalaa, etenkin pari vuotta sitten tehdyn hakkuun jälkeen. Saarella kasvoi punakoisopensaita, joissa oli marjoja. Ne olivat sen oloisia, ettei niiden maistaminen houkutellut. Luin jälkeen päin, että koko kasvi on myrkyllinen, mutta sitä on käytetty ennen vanhaan lääkekasvina.

Saaren varsinainen nähtävyys on tietenkin sääasema. Se koostuu pikkuruisesta hirsimökistä aurinkopaneleineen ja korkeasta salosta, jossa on mittausantureita. Mökin toisella puolella oli ropelilla varustettu tuulimittari, mutta oletamme sen olevan vanhempaa käytöstä poistunutta tekniikkaa.

Söimme eväät ja pulahdimme uimaan. Vesi oli noin 20°C lämmintä, mikä oli ihan virkistävä kokemus. Pohja kivineen ei ollut ihanteellinen paljain jaloin kävelemiseen, mutta crocsien kanssa uimaan pääsi hyvin. Kengät jätimme veneen etukannelle uimisen ajaksi.

Saaren karuudesta ja pienuudesta huolimatta siellä käyminen oli mielenkiintoinen kokemus. Saimme olla siellä aivan yksin katselemassa ohi kulkevaa liikennettä ja nauttimassa kauniista aurinkoisesta päivästä.

On sinällään varsin harvinaista, että pohjoistuulella lämpötila oli niinkin miellyttävä. Jos tuuli olisi puhaltanut etelästä, niin rantautuminen olisi ollut hankalampaa. Tämä harvinainen sääyhdistelmä mahdollisti meille harvinaisen hetken.

Ennen pitkää kuitenkin oli aika lähteä paluumatkalle. Tuuli oli silloin hiukan heikompaa, mutta kertaakaan ei tarvinnut tikata, vaan pääsimme yhdellä halssilla perille saakka.

Meillä oli mukava leppoisa purjehdusretki hiukan erilaiseen kohteeseen tällä kertaa. Sitä on hyvä muistella talven pimeinä iltoina.