Satamosaari

Lankomies puolisonsa kanssa oli tulossa kylään ja ajatuksena oli, että kävisimme neljästään Saimaalla, mikä olisi myös heidän ensimmäinen purjehduksensa. Tuuliennusteen mukaan aamupäivällä tuuli olisi mukava 4-5 m/s, mutta iltaan mennessä tulisi tyyni.

Näillä rajoitteilla päätin valita Satamosaaren kohteeksi ja lähtöpaikaksi pienen ja suhteellisen tuntemattoman Myllylahden poukaman. Tällöin menomatkalla voisi tehdä pidemmän kaavan mukaan kunnon tuulilla, ja paluumatkalla ei tarvitsisi meloa pitkää matkaa, jos tuulet loppuisivat.

Laskimme veneen vesille Myllylahden vaatimattomalta luiskalta, josta meloimme alkumatkan vastatuuleen, ja nostimme purjeen ensitilassa, kun alkoi olla tilaa luovia. Alussa tuuli puhalsi hyvin rauhallisesti pitäen nopeuden noin 2-3 solmun haarukassa.

Päätimme kiertää Ala-Lylyn ja Keski-Lylyn, koska vallitseva tuuli selillä oli 5 m/s luokkaa. Keski-Lylyn kohdilta vene kulkikin mukavasti yli 5 solmun vauhtia, joka toi meidät vauhdilla Satamosaareen.

Satamosaaressa rantautumisen jälkeen aloimme lämmittämään saunaa ja valmistelemaan lounasta. Syömisen jälkeen sauna olikin jo valmis. Saunominen ennen iltapäivän helteitä ja uiminen 20-asteisessa vedessä olivat mukava tapa viettää yhdessä aikaa.

Saunan jälkeen lähdimme kävelemään saarta ympäri. Välillä huomasi, kuinka tuulettomissa kohdissa lämpötila oli varsin tukahduttava. Rannalla tuulessa oli puolestaan virkistävää olla.

Kävelyn jälkeen päätimme lähteä takaisin, koska iltaa kohdin tuulen oli ennustettu hiipuvan. Alkumatkasta pääsimme sivutuulessa noin 3 solmun nopeudella, mutta ennen määränpäätä tuuli hiljeni melkein tyyneksi. Meloimme viimeisen puolisen meripeninkulmaa. Ihan loppumatkasta tuuli alkoi taas puhaltaa, joten saavuimme lahteen purjein.

Ennen Myllylahtea huomasin puhelimen paikannuksen tehneen tepposet. Jostain syystä hiljaisella kelillä puhelin menettää nopeus ja suuntatiedon, ja lisäksi toisinaan sijainti alkaa laahata perässä, mikä aiheuttaa vaarallisen harhakuvan veneen paikasta. Tämä toistui nyt siten, että muka olimme liikkuneet Peltoniemen päältä veneellä! Kannattaa siis pitää silmät auki jatkossa.

Oma tuntumani oli, että vieraat pitivät retkestä, vaikka vene ehkä vähän pieneltä tuntuikin. Saaressa oli hienoa viettää kaunista päivää, ja purjehdusosuus onnistui pääasiassa miellyttävässä tuulessa.