Blogi
-
Ylä-Lyly
· Suur-Saimaa · Sarastus · 14 MLähdimme aamusta järvelle. Keli oli hieno, mutta purjehtimisen kannalta tuuli oli sen verran hiljaista, että päätimme valita lähellä olevan Ylä-Lylyn kohteeksi. Saari oli meille entuudestaan tuntematon ja vähän arvelutti, löytyisikö sieltä rantautumiseen soveliasta paikkaa, koska ankkuria ei ollut mukana. Kaakkoispuolella olevan niemenkärjen auringon puolella oli joku yksinäinen moottoriveneilijä paistattelemassa päivää alasti, joten jatkoimme etsintää. Niemen varjoisella puolella oli jonkun verran karkeaa hiekkaa, johon veneen sai vedettyä.
-
Arvaamaton kesäsää
· Suur-Saimaa · Sarastus · 3 MIltapäivällä päätimme lähteä vesille. Alussa oli jonkun verran tuulenvirettä, mutta se katosi pian lähdön jälkeen. Ennen pitkää lilluimme peilityynessä vedessä, jossa ainoa keino päästä eteen päin oli melominen. Ohitse meni soutuvene, jonka omistaja kommentoi meidän paattiamme sanoen, että veneemmä on hieno ja että häntäkin on harkinnut samankaltaisen hankkimista itselleen. Vaikka vaihdoimme vähän ajatuksia, en valitettavasti ehtinyt kertoa, että kyseessä on Wayfarer.
-
Satamosaari
· Suur-Saimaa · Sarastus · 13 MEnsipurjehdus oli pannukakku monessakin mielessä, mutta se ei saanut lannistaa. Lähetin sähköpostilla kysymyksiä edelliselle veneen omistajalle, ja hän antoikin hyvät ohjeet rikiin liittyvien köysien kytkemisestä. Kokeilin niitä maissa ja tulokset olivat niin rohkaisevia, että päätimme lähteä purjehtimaan seuraavana sunnuntaina Satamosaareen. Sääennuste lupasi tuulennopeudeksi suunnilleen 3-5 m/s ja puolipilvistä. Päätimme muuten antaa jollallemme nimeksi Sarastus, jonka Narnia-kronologian kääntäjät aikoinaan johtivat englanninkielisestä alkuperäisnimestä Dawn Treader.
-
Ensipurjehdus
· Suur-Saimaa · Sarastus · 1 MNoniin, kelien puolesta oli vihdoin mahdollista kokeilla purjehtimista Wayfarerilla Suomen vesillä. Vedimme jollan satamaan, jossa nostimme maston pystyyn. Täytyy sanoa, että köysistö oli sen verran haasteellinen, että aikaa kului sen hahmottamiseen melkoisesti. Ennen seuraavaa kertaa kuivaharjoittelu voisi tehdä hyvää, etenkin isonpurjeen ja puomin osalta, joihin liittyy purjeen kiristykseen ja jalustukseen monenlaisia pitää tietää -juttuja. Veneen lasku veteen sujui yllättävän helposti. Sellainen kömmähdys toki kävi, että pohjatulpat unohtuivat auki, minkä seurauksena välipohjan alle pulppusi reilusti vettä.
-
Keväänmerkit
Ensin lienee hyvä todeta, ettei ole syytä huoleen, sillä tämä ei tule olemaan kukkablogi. [Leskenlehtien] ilmestyminen maaliskuun lopulla on kuitenkin täällä päin Suomea sen verran harvinainen ilmiö, että se on syytä mainita, etenkin kun se on kevään ensimmäinen kukka. Yleensä niitä alkaa näkyä meillä päin huhtikuun lopulla tai viimeistään toukokuun alussa. Niiden ilmestyminen on suurehko paikallinen uutinen, joka usein noteerataan tiedotusvälineissäkin.
-
23 senttiä enää
Valtion ympäristönhallinto mittaa Suomen järvien jäänpaksuutta kolmesti kuukaudessa. Tämä talvi on ollut poikkeuksellisen lämmin, mikä näkyy myös jään ohentumisessa. Saimaan jääpaksuus Lauritsalassa mitattuna on enää 23 cm, vaikka normaali lukema tähän aikaan vuodesta on keskimäärin 47 cm. Johtuuko tämä ilmaston lämpenemisestä vai jostain muusta — sitä en tiedä. Kevät ja purjehduskelit kuitenkin lähestyvät!
-
Loppusuora
· SarastusMatkattuaan rahtilaivassa muutaman päivän Wayfarer saapui Turun satamaan, jossa rahti purettiin. Ajoin sinne ja siellä jolla odottikin varastorakennuksen vieressä hyvässä kunnossa. Asiointi Mann Lines -kuljetusfirman henkilökunnan kanssa oli saumatonta ja helppoa. Kaikki olivat ystävällisiä ja jotkut jopa kiinnostuneita ”kanootistani”, joka tuskin edusti heidän tyypillisintä rahtiaan. Kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen Mann Linesiltä saamaani palveluun. Wayfarer Turun satamassa Ennen satamaan menoa olin hakenut traileria varten siirtokilvet paikalliselta turkulaiselta katsastuskonttorilta.
-
Matka Britteinsaarille
· SarastusJo useamman kuukauden veneidenmyyntisivustoja seurattuani vihdoin päätin lähteä tammikuun lopulla käymään paikan päällä katsastamassa vaihtoehdot. Näin jälkeen päin täytyy sanoa, että joulukuu olisi ollut otollisempaa aikaa, koska uudenvuoden paikkeilla kysyntä alkoi vilkastua ja pari mielenkiintoista venettä ehdittiin jo myydä. Itselläni pääkohteina oli puinen vuonna 1987 rakennettu Wayfarer ja lasikuituinen vuonna 2004 valmistettu Wayfarer World -mallinen jolla. Puisten ja lasikuituisten veneiden eduista ja haitoista voisi joku asiaan paremmin perehtynyt pitää pitkänkin esitelmän.
-
Jollan tuominen Suomeen?
Wayfarer-purejolla näytti siis mielenkiintoiselta veneeltä, mutta ensimmäinen ongelma oli, mistä löytää sellainen. Suomalaisilla veneenmyyntisivustoilla ei niitä näkynyt eikä hakukriteereissä ollut edes Wayfarer-valintaa. Vaihtoehdot näyttivät olevan vähissä. Joko oli saatava joku tuomaan jolla Suomeen tai haettava se itse. Rakentaminen tai rakennuttaminen eivät oikein olleet realistisia vaihtoehtoja ajan, kustannusten ja lisenssiongelmien takia. Windmill-jollaa on amatööri-ystävällinen jolla, joita voi rakentaa puusta ja lasikuidusta itse, mutta Wayfarer olisi kertaluokkaa vaikeampi.
-
Jollakuumetta
Viime vuonna aloin harkitsemaan purjejollan hankkimista, koska järvisuomi on sentään maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen ympäristö. Purjejolla on siinä mielessä kätevä, että sillä pääsee helposti sellaisiin paikkoihin, joihin kalliilla syvää vettä vaativalla köliveneellä rantautuminen on hankalaa. Jollista tuli ensimmäisenä mieleen Suomessa suosittu Lightning, jolla on maassamme jopa oma yhdistys. Halusin kuitenkin selvittää, mitä muita vaihtoehtoja olisi tarjolla. Kriteereinäni olivat lähinnä sopivuus retkeilykäyttöön, vakaus, tilat useammalle ihmiselle ja vakiintunut luokka.