Likosenlahti - Sarviniemi

Kevätkesän viikonlopuille sattuvat kelit alkoivat turhauttaa, joten piti keksiä jotain luovaa. Päätimme tehdä lauantai aamupäivällä purjehduksen Likosenlahden venesatamasta Sarviniemeen siten, että vetoauto tulisi määränpäähän vastaan. Koska vaimoni oli vähän vajaakuntoinen, hän tarjoutui jäämään kotiin ja olemaan meitä vastassa. Lähdin siis tyttärien kanssa tekemään yksisuuntaisen purjehdusretken.

Tavoitteena oli purjehtia myötätuulessa Sarviniemeen ennen kuin iltapäivän sateet saapuisivat. Navakka tuuli siivitti meitä varsin mukavalla nopeudella koko matkan.

Nopeus oli Ilkonsaarten kohdilla välillä 6-7 solmua, eikä 8 solmuakaan ollut harvinaista. Vähän ennen Ilkonsaaria huippunopeudeksi oli GPX-tiedostoon tallentunut 8,7 solmua, joka on suurin nopeus, jonka Sarastuksella olemme saavuttaneet.

Vaikka tuulen keskinopeus lähenteli usein 10 m/s ja puuskat 15 m/s, niin meno oli silti varsin hallittua ilman reiviäkin, koska purjehdimme myötätuulessa. Jos olisimme luovineet, olisivat tuuli ja pärskeet tehneet olon paljon kylmemmäksi.

Ilkonselällä melkein koimme sellaisen death roll -tyylisen kaatumisen, kun aaltoa alas päin mennessä purjeen yläosa kallistui tarpeeksi eteen päin ja ohjaus muuttui epästabiiliksi. Siitä kuitenkin selvittiin säikähdyksellä. Sanotaan, että kaatuminen 12°C veteen keskellä tuulista järvenselkää ei olisi ollut kovin mukava tapa aloittaa kausi.

Saavuimme Sarviniemeen Pirunroikan läpi. Tuuli oli navakkaa ihan viime metreille, minkä takia ennen rantautumista vaadittiin vähän akrobatiaa purjeiden laskemisessa ja rantaan melomisessa. Kaikki kuitenkin sujui melkein kuin elokuvissa.

Nostimme veneen vedestä ja paikkasimme sen trailerin päällä paluumatkaa varten. Kotiin ajaessa alkoi sataa kevyesti. Retki oli kaikista onnistunut ja jopa jännittäväkin, eikä kukaan juuri kastunut.