Hietasaari

Puumalansalmen eteläpuoleisen vesistön nimestä on monenlaista näkemystä. Paikalliset kutsuvat sitä yleensä Suur-Saimaaksi, joka on Pien-Saimaan itäpuolella. Se tunnetaan myös nimellä Etelä-Saimaa tai ihan vaan pelkkänä Saimaana. Jotta asia ei olisi liian selkeä, joku on suuressa viisaudessaan keksinyt käyttää koko Vuoksenvesistöistä nimitystä Suur-Saimaa, jonka osa itse Saimaa on. Itse olen valinnut käyttää Puumalan alapuolisista Vuoksenvesistöistä nimitystä Suur-Saimaa. Mitään sen syvällisempiä filosofioita, maantieteellisiä analyysejä tai historiantutkimuksia en aio esittään valinnan perustaksi.

Halusimme tutustua pohjoisen Suur-Saimaan vesiin ja suuntasimme mukavassa sivutuulessa Hietasaareen. Aika siellä kului perinteiseen tapaan syödessä, uidessa ja saarta tutkiessa. Iltapäivällä ukkonen jyrähteli ympärillä, mutta Hietasaaren alue säästyi sekä sateelta että ukkoselta, vaikka tuuli olikin yhdessä vaiheessa varsin voimakasta.

Itse pidän Suur-Saimaan pohjoisista vesistä siksi, koska vedet siellä ovat kirkkaita ja syviä. Suur-Saimaan syvin kohta sijaitsee Myhkiönselällä, jossa vettä on peräti 71 metriä. Lisäksi pohjoinen Suur-Saimaa on itselleni suurelta osin vähemmän tuttua aluetta, joten uusia löytöjä on helppo tehdä siellä. Kyläniemen ympäristö itsessään on kaikin puolin kiehtovaa seutua.

Paluumatka sujui hyvin rauhallisesti, etenkin kun tuuli tyyntyi iltaa kohden. Saimme meloa moottoritonta jollaamme kolmisen meripeninkulmaa. Wayfareriin saisi kyllä kiinni perämoottorinkin, mutta itse arvostan enemmän hiljaisuutta ja luonnonrauhaa, mikä on vastapainoa teknologistuvalle ja tehokkuushakuiselle nykymenolle. No, täytyy myöntää, että veneilytekniikkaa arvostan sen verran kuitenkin, että seuraan sijaintia aktiivisesti Navionicsin sähköisestä kartasta…

Hieno retkipäivä oli jälleen. Kyllä Suomen suvi peittoaa ulkomaanmatkat mennen tullen.