Satamosaari

Alkukesän korkeapaineet ennätyshelteineen vaihtuivat matalapaineeseen, joka toi mukanaan epävakaisempaa säätä. Torstai sattui olemaan sateeton päivä, joten suuntasimme silloin neljästään Satamosaareen pitkästä aikaa.

Täytyy sanoa, että yksi purjehdusretkien kohokohtia on se, kun pääsee rannasta irti ja tuuli alkaa ottaa purjeisiin kuljettaen venettä vähitellen kiihtyvällä vauhdilla eteen päin veden liplattaessa keulassa. Tällä kertaa sei ei tuntunut yhtään vähäisemmältä.

Purjehdus meni suhteellisen hyvin, joskin aika-ajoin tuulet hiljenivät niin paljon, että oli järkevämpää meloa. Ennen pitkää saavuimme kuitenkin Satamosaaren laguuniin. Rantautumisen jälkeen söimme, saunoimme ja uimme. Mikäpä sen mukavampi tapa viettää kesäistä päivää saaressa? Koska ei ollut viikonloppu, ei Satamosaaressa ollut kovin paljoa väkeä, ja ne vähätkin olivat rauhallisenoloista porukkaa.

Ihmettelin kahden muun veneilijän kanssa rantaan ilmestyneittä betonipainoja, joita ilmeisesti käytetään jonkin laiturin ankkuroimiseen. Toivottavasti kyseessä on olemassa olevan laiturin parantelu.

Sääennusteet muuttuivat päivän kuluessa. Alun perin illaksi oli luvattu tuulta, mutta noin kello kuuden paikkeille ilmestyikin lähes tuuleton kahden tunnin jakso. Yritimme lähteä matkaan ajoissa puoli viiden aikaan, mutta aika vaatimattomaksi esitykseksi tuulet jäivät jo alkumatkasta. Siinä sitten syötiin eväät ja keskityttiin pitämään mielialaa korkealla.

Kätkytsaaren ohittamisen jälkeen tuuli alkoi kuitenkin yltyä ja kuljetti meitä loppumatkan noin 3-5 solmun nopeudella perille saakka. Jouduimme luovimaan matalissa kapeikoissa, mutta se oli vaan ihan hyvää harjoitusta.

Yöllä sade palasi, mutta olimme silloin jo enemmän tai vähemmän unessa hienon päiväpurjehdusretken päätteeksi. Kyllä kesä on suomalaisen parasta aikaa.