Peräsaari

· Suur-Saimaa · Sarastus · 17 M

Kesäkuun poikkeukselliset helteet lähentelivät loppuaan, joten halusimme tehdä vielä niiden vallitessa purjehdusretken Saimaalle, jossa olisi mukavampi uida kuin meressä. Säätiedotuksen perusteella Peräsaari näytti hyvältä vaihtoehdolta. Mennessä olisi myötätuulta, samoin palatessa. Iltapäivällä tosin oli ukkosen mahdollisuus, mutta jos saapuisimme saareen puoleen päivään mennessä, sen välttäminen olisi mahdollista.

Kippari
Kuikkaparvi lähti lentoon, kun purjehdimme niiden ohi

Tällä kertaa meitä oli veneessä kuusi ihmistä, mikä aluksi hiukan arvelutti, mutta tuulen suunnan huomioiden se vaikutti ihan hallittavalta yhtälöltä, koska kaksi meistä pystyi istuskelemaan etukannella. Kyllä varmaan koko porukka olisi ajoaukkoonkin mahtunut.

Purjehdus myötätuulessa sujui rennosti, ehkä jossain kohtaa liiankin rennosti. Vähitellen myötytuuli kuitenkin vaihtu sivumyötäiseksi, joka antoi paremmin vautia. Näimme Peräsaarta lähestyessa Pohjoismaisen kansanveneen, joka lähti saaresta ennen meitä ja selvästi oli kiinnostunut näkemään jollamme.

Taaempana Peräsaari
Pohjoismainen kansanvene lähti Peräsaaresta

Saavuimme saareen ja söimme tortilloja evääksi. Koska ilma oli lämmin ja metsäpalovaroitus voimassa, emme edes harkinneet tulen tekemistä. Vähän ajan päästä saareen saapui kaksi uutta venekuntaa, joista toisessa oleva sählyporukka pisti pystyyn telttasaunan. Harvoi näkee Peräsaaressa niin paljon väkeä. Ehkäpä lämmin ilma houkuttelee. Sarastuksen puukuvioinen pinta sai myös myös ihailijoita jälleen.

Rantautuneena
Tortilloja evääksi

Virittelimme itsellemme riippumattoja, joissa oli mukava ihailla kaunista päivää. Teimme myös kierroksen saaren ympäri, jonka aikana taivaalla alkoi näkyä alasimenmuotoisia ja synkkeneviä pilviä. Ukkonen jyrähtelikin kauempana, mutta kulki Peräsaaren ohi noin 30 km päästä pohjoisessa. Kävimme uimassa lämpimässä vedessä, mikä kyllä virkisti helteisenä päivänä.

Olohuoneemme saaressa
Alasimenmuotoinen pilvimuodostelma pohjoisella taivaalla

Ukkosen etäännyttyä lähdimme paluumatkalle, jonka aikana tuuli tyyntyi yli puoleksi tunniksi, minkä takia aloimme meloa. Rastiniemen lähestyessä kuitenkin tuuli palasi. Kuljimme loppumatkan 3-5 solmun nopeudella. Mikäpä siinä nauttiessa viilenevästä iltatuulesta ja ihaillessa valonäytelmää taivaalla, joka päihittää kaikenmaailman digitaaliset 4K-jutut.

Rastiniemen lähellä
Taidetta Mäntysaaren selällä

Pakkasimme Sarviniemessä veneen trailerille ja ajoimme kotiin. Totesimme, että vesillä helteisen päivän viettäminen oli paljon mukavampaa kuin se olisi ollut maissa.