Pullikaisen itäranta

Päivän tavoite oli purjehtia Peräsaareen ja matkan varrella poiketa Pullikaiseen, johon oli hukkunut koru. Keli oli odotettua rajumpi. Mennessä lounaistuulen nopeus liikkui 8 ja 10 m/s välillä plus puuskat päälle. Se siivitti parhaimmillaan Sarastusta lähes kahdeksan solmua plaanissa sivumyötäisessä vaahtopäiden keskellä. Suurimmat aallot olivat noin metrin korkuisia, mikä ei ole tavallista Saimaalla.

Koska Pullikaisen hiekkarannalle tai laguuniin rantautuminen reippaassa lounaistuulessa ei oikein vaikuttanut mielekkäältä vaihtoehdolta, valitsimme vaatimattomamman mutta suojaisan itärannan. Söimme siellä ja päätimme jättää menemättä Peräsaareen, koska keli ei ollut ihanteellinen perhepurjehdukseen.

Lähdimme sen sijaan vilkaisemaan Pullikaisen pohjoiskärjessä olevaa hiekkalahtea meloen saaren suojassa. Lahti löytyikin, mutta koska sinne oli rakennettu kesämökki, päätimme lähteä paluumatkalle. Pysähdyimme kuitenkin vielä saaren itärannalle suojaisaan poukamaan, jossa heitimme ankkurin veteen ja uimme puolisentuntia veneen ympärillä. Koko perheelle se oli hyvin mieluisa kokemus.

Paluumatkalla meillä oli voimakasta lounaistuulta luvatun heikomman länsituulen sijasta. Yhdellä reivillä matkanteko taittui miellyttävämmin.

Vastoinkäymisistä huolimatta purjehdusretki oli hyvä.