Poiminnat kaudelta 2016

Purjehduskausi alkoi tänä vuonna aikaisin, mutta valitettavasti se myös loppui osaltamme aikaisin muiden kiireiden takia. Nyt veneellä ei oikein ole mitään asiaa vesille, joten on hyvä aika luoda katse taakse päin.

Sää

Tänä kesänä oli monia hyviä perjehduskelejä. Saimaalla ehdoton suosikkimme oli heinäkuun alussa tasainen lämmin etelätuuli, joka puhalsi 5-6 m/s kiidättäen venettä Saimaan sinisillä aalloilla Pullikaiseen ja takaisin.

Varsinaisia huonoja kelejä ei meille sattunut. Toukokuun alun ensimmäisellä reissulla oli hyvin tyyntä, mutta toisaalta se takasi turvallisen matkan veden ollessa vain noin 12 asteista. Elokuussa Saimaalla oli tyyniä ja sateisia kelejä, mutta silloin suuntasimme merelle, mikä on taas yksi plussa trailerin päällä kulkevan veneen omistajalle.

Hienoin kohde

Saimaalla on paljon upeita koheita, mutta meille uusi elämys oli retki Suomenlahdella sijaitsevaan Suuri-Pisin saareen. Sen pohjoinen pieni laguuni oli mitä sopivin rantautumiseen ja sen länsirannan suuret sileäpintaiset kalliot olivat paikoin kuin toiselta planeetalta. Myös saaren historiallinen ulottuvuus lisäsi oman tunnelmansa.

Heikointa kohdetta en tänä vuonna valitse, koska kaikki kohteet olivat meille mieleisiä.

Mahtavin vesistö

Tänä vuonna sain purjehtia kolmella eri vesistöllä. Suur-Saimaa on vanha tuttu, mutta Päijänne ja Suomenlahti olivat uusia. Pohjoisella Päijänteellä ihailin kumpuilevaa rantamaisemaa. Suomenlahdella puolestaan rannaton meri oli meille uusi kokemus purjehdusmielessä. Suomenlahti oli ehkä näistä ykkönen tällä kaudella.

Mikään vesistö ei tänäkään vuonna tuottanut pettymystä.

Upein kokemus

Upein kokemus itselleni oli kaukaisen Suursaaren näkeminen omin silmin, ja kaiken lisäksi se tuli vielä yllätyksenä Kaunissaarta kiertäessä. Myös Suuri-Pisin reissulla rajavyöhykkeen ja avomeren reunamilla purjehtiminen venäjänkielisten kommenttien säestäessä VHF-radiopuhelimessa oli uusi kokemus. Saimaalla koimme myös hienoja hetkiä, mutta merellä purjehtiminen oli jotain ennenkokematonta.

Suoranaisia ikäviä kokemuksia ei tänä vuonna tullut, jos sellaiseksi ei lasketa tyynessä lillumista. Toisaalta, tyynellä kelillä on aikaa ihailla maisemia, ottaa kuvia, jutella niitä näitä ja vaikka uida veneen ympäri.

Vaativin keli

Purjehduskautena kelit olivat meille suotuisat eikä mitään äärikokemuksia päässyt kertymään. Sepon kanssa Päijänteellä Litillä purjehtiessa taisi joissain kohdissa paluumatkalla tuuli yltyä enemmänkin, mutta tilanne pysyi hallinnassa kaiken aikaa.

Paras hankinta

Paras hankinta lienee Suomenlahden merikartta. Sen turvin teimme sekä Suuri-Pisin että Kaunissaaren retket.

Hyödyllisin taito

Tuntuman saaminen merellä liikkumiseen oli ehdottomasti parasta tänä kesänä. Kaunissaaresta paluumatkalle lähtiessä koin elämäni ensimmäistä kertaa tilanteen, jossa silmämääräisesti en tiennyt mihin suunnata. Onneksi meillä oli kartta apuna, ja sen perusteella suuntima selvisi.

Syksyllä osallistuin Saaristolaivuritentti Turussa, koska satuin liikkumaan siellä päin ja silloin järjestettiin ylimääräinen tenttipäivä (joulukuun ja huhtikuun lisäksi). Saaristolaivurin oppikirjasta löysi vastauksia muutamaan mieltä askarruttaneeseen kysymykseen. Tiedätkö muuten, mikä on voimalinjojen taattu alituskorkeus kesällä, kun ne roikkuvat alimmillaan?

Suolaista vai makeaa?

Tämä kirjoitus on täynnä suolanmakua, mutta se ei tarkoita, etteivätkö sisävedet olisi hienoja kohteita. Suur-Saimaalla pidän lämpimästä makeasta vedestä ja monista rauhallisista hiekkarannoista. Katsotaan, mitä purjehduskausi 2017 tuo vielä tullessaan.