Takaruuho

Kesäkuu tuli ja samoin sauma tehdä purjehdusretki Saimaalle. Lähdimme kolmestaan vaimoni ja vanhimman tyttäreni kanssa, joka oli kotona alkukesän. Sää oli hyvä kaikinpuolin, ja aikaakin oli käytettävissä koko päivä. Niinpä ajoimme Sarviniemeen, josta jatkoimme veneellä Taka-Ruuhoon.

Saaressa lämmitimme saunan ja söimme. Vesi tuntui vielä melko viileältä, mutta kyllähän Suomalaisen pitää silti jo juhannuksen jälkeen tarjeta uida.

Taka-Ruuho on paitsi maaston muotojensa, niin myös kasviensa suhteen mielenkiintoinen paikka. Paitsi perinteisiä metsämustikoita, löytyy laguunin rannalta myös suopursuja.

Paluumatkalla taivaalla näkyi erikoisin pilvimuodostelma, jonka olen koskaan nähnyt. Se näytti melkein keinotekoiselta. Mikä lie sen saanut aikaan.

Sarviniemeen palattuamme meitä odotti yllätys, kun olimme rantautumassa. Hetki sitten rannasta oli lähtenyt kaksi pelastuslaitoksen venettä liikkeelle. Veneenlaskussa oli selvästi käytetty luiskaa hyödyksi. Ilmeisesti Suomessa marssijärjestys menee niin, että huviveneilijöiden ei oleteta käyttävän luiskaa silloin, kun pelastushenkilöstö on vesillä.

Etsimme lähistöltä toisen paikan, josta saimme veneen ylös. Siinä oli sepelipohja, ja ranta syveni loivemmin, mutta koska Sarastus on kuitenkin alle 200 kg vene, sen työntäminen lihasvoimin trailerin päälle matalassa vedessä onnistui kolmestaan.