Ilkonsaaret

Purjehduskauden aloittaminen vasta juhannuksena tuntuu itsestäni hiukan nololta, mutta välillä vaan sää ja muut kiireet yhdessä heittävät pahasti kapuloita rattaisiin. Juhannuksen sääennuste näytti joka päivälle ukkosta, mikä hiukan lannisti, mutta päätimme seurata sään kehitystä.

Kun perjantai meni sateen ja ukkosen odottelussa sinisen taivaan alla, päätimme ettei sama toistuisi enää seuraavana päivänä. Säätiedotus merenkulkijoille ennusti suunnaltaan vaihtelevaa tuulta 1-5 m/s ja ukkosen mahdollisuutta. Laskimme veneen vesille sillä ajatuksella, että kohde valittaisiin sääolosuhteiden mukaan. Alussa tuuli oli noin 5 m/s, minkä takia lähdimme kohti Ilkonsaaria.

Kohtalaisessa koillistuulessa luoviminen sai matkan taittumaan nopeasti. Kotiselän kohdalla huomasimme, kuinka etelässä mantereen päälle muodoistui tummahkoja pilviä, jotka työntyivät perässämme kohti pohjoista. Ukkostutka näytti Venäjän rajan tuntumassa olevan salamointia.

Ukkonen pysyi kuitenkin poissa Saimaalta eikä sitä kuulema Joutsenossakaan ollut ollut. Lähestyimme Ilkonsaarien hiekkalahtia kiertäen saariryhmän myötäpäivään pohjoisen kautta. Pienemmän luonnontilaisen lahden kohdalla sivumyötäisessä tuulessa kiitäessä huomasimme lahden olevan tyhjän, joten kaarsimme sinne ja rantauduimme.

Koska kello oli jo noin kaksi, lounas oli hyvin ajankohtainen. Sitä syödessä ohi kulki ihmisjoukkoja saaren pohjoiskärkeen. Sarastus sai osakseen ihailua ja otettiin siitä kuviakin. Rauhallisuudesta huolimatta tämä pienempi lahti osoittautui siis varsin sosiaaliseksi ympäristöksi.

Kävelimme hiukan saaren pohjoisosassa, ja vaimo kävi uimassakin. Sitten olikin aika lähteä paluumatkalle, kun vielä oli hyvä sää. Paluumatka sujui leppoisasti tuulen hiipuessa. Kätkytsaaren jälkeen tuuli melkein tyyntyi noin puoleksi tunniksi, jolloin otimme ruismoottorin apuun, eli meloimme. Tuuli kuitenkin palasi yllättäen alkaen puhaltaa mantereen puolelta, kääntyen 180 astetta.

Pakkasimme veneen rannassa trailerin päälle ja ajoimme kotiin. Kun kotona katselin ukkostutkaa (Blitzortung), oli koko eteläinen Saimaa salamoiden peitossa, ja sitä jatkoi noin puoliyöhön saakka. Meillä oli siis täydellinen ajoitus!

Kesän ensipurjehdus oli hieno kokemus.