Syrjäispää

Lähdin nuorimman tyttäreni kanssa toiselle purjehdukselle heti Patasaaren reissun jatkeeksi, ja tämän purjehduksen tuli olla kaksipäiväinen ja suuntautua johonkin uuteen kohteeseen. Eteläisellä Saimaalla melkein kaikki helposti löydettävät kohteet on koluttu, joten valitsin Pihlajaveden ympäristöksi tälle reissulle. Siellä Syrjäispää vaikutta mukavalta kohteelta.

Pihlajavedellä veneluiskia ei joko juuri ole tai sitten ne ovat hyvin säilytettyjä salaisuuksia. Olin kuitenkin jostain löytänyt tiedon Särkilahden Koljonniemessä olevasta luiskasta, joka avautuisi koilliseen. Suuntasimme siis sinne.

Betoninen veneluiska osoittautui erinomaiseksi, vaikkei huoltolaituria sen vieressä ollutkaan. Parkkitilaa oli mukavasti, mutta vessaa ei näkynyt. Vieressä oli jonkunsortin venevalkama Koljonlahden perukoilla, joten täysin yksin ei tarvinnut olla.

Rikasimme veneen ja laskimme sen vesille. Tuuliolosuhteet Koljonniemen vierellä olivat hyvin oikukkaat. Tuuli pyöri voimikkaasti kääntyille käuytännössä kaikkiin kompassisuuntiin. Välillä totesimme ottavamme takapakkia, kun vastakäännös ei tuulen oikkuilun takia vienytkään eteen päin.

Lopulta kuitenkin pääsimme enemmän mantereen varjosta pois, mutta seuraavaksi oli vuorossa voimakkaita tuulenpuuskia. Vallitseva tuulennopeus oli noin 5-8 m/s, mutta puuskissa päästiin selvästi lähelle 15 m/s. Vauhtia toki riitti, koska tuuli tuli sivulta ja sivumyötäisestä, ja toisaalta meitä oli vain kaksi, mikä kevensi venettä. Parhaimmillaan viiletimme Jänissaarten vieressä lähes yhdeksän solmun nopeutta. Tyttäreni totesi menon olevan kyllä aika jännää.

Suuren-Kontiaisen alettua varjostaa rauhottui meno joksikin aikaa. Karhusalmen, lossin ja Lammassaaren ohittamisen jälkeen saavuimme Paatinselälle, jossa puuskia oli vielä jonkin verran, mutta keskituuli oli selvästi rauhallisempi kuin Särkilahdenselällä. Kaukana edessä näkyi sadepilviä, mutta onneksi ne eivät liikkuneet meitä kohti.

Vähän ennen iltayhdeksää ankkuroiduimme viimein Syrjäispään hiekkarannan eteen. Siirsimme tavarat maihin ja pystytimme teltan. Sen jälkeen halusimme kuitenkin ennen nukkumaanmenoa tutustua läheiseen kallioon, joka kohosi noin 20 metriä hiekkarannan yläpuolelle.

Auringonlasku alkoi lähestyä ja pitkä päivä jo väsytti, joten kävimme nukkumaan. Hyttyset hiukan kiusasivat yöllä, mutta muuten nukutti ihan hyvin.

Syrjäispään hiekkaranta on illalla auringonvalon määrän suhteen varjoisa paikka, mutta aamuaurinko paistaa siihen suoraan, mistä saimme herättyämme nauttia. Myös metsälintujen laulu vallitsi äänimaisemaa, ja kauempaa kuului jonkin yksinäisen käen, korpin ja palokärjenkin ääntä. Voisiko aamu enää hienompana alkaa?

Aamupalan jälkeen teimme noin tunnin kävelyretken kävellen kallioissa ja metsässä ympäri Syrjäsniemeä. Palasimme lopuksi rantaan.

Ennen lähtöä olimme huomanneet vedessä jotain vihreää paksuina lauttoina. Tikkutestin avulla se vaikutti sinilevältä. Saaressa tekemämme kierroksen jälkeen sinilevälautat olivat kuitenkin kadonneet, mutta vedessä oli hiukan levähiukkasia. Vähän aikaa pohdittuamme päätimme mennä uimaan. Se oli mukavanvirkistävää eikä sinilevistä seurannut mitään kutinaa tai muitakaan ongelmia.

Uimisen jälkeen pakkasimme tavarat veneeseen ja nostimme ankkurin. Tuuliennuste oli parantunut suhteessa siihen, mitä edellisenä päivänä oltiin luvattu. Tuulennopeus oli noin 3-5 m/s Paatinselällä.

Päätimme poiketa matkan varrella Mitinhiekassa, jossa olimme edellisen kerran käyneet vuonna 2014 koko perheen voimin. Juttelimme siellä muiden lomalaisten kanssa ja söimme eväät. Sitten oli aika jatkaa matkaa.

Enasalmessa tuuli oli vuorotellen sivulta ja vastaan. Tikkailimme sen ylös, ja oli ilahduttavaa nähdä, että joku toinenkin purjevene teki samaa. Enasalmen jälkeen suuntasimme kaakkoon.

Loppumatkalla tuuli oli suhteellisen rauhallinen. Kapeassa Karhusalmessa jouduimme melomaan parisataa metriä kummelin ohi, koska tuuli heikkeni, pyöri ja oli pääasiassa vastatuulta. Oli aika kummallista, että puhelimen paikannus takkusi sekä mennessä että tullessa Karhunsalmen kohdalla. Mikähän paikallinen ilmiö sellaista voi saada aikaan?

Särkiselän yli purjehdus sujui edelleen rennosti sivutuulessa. Hiukan ihmetytti, miksi rannalla olevien mökkitonttien edessä oli puita kaadettu pois. Käsittääkseni ainakin aikaisemmin se on ollut kiellettyä vesistöjen rannoilla, mutta ehkäpä tässä on kyseessä joku lakimuutos tai paikallinen käytäntö.

Koljonniemen kohdalla tuuli muuttui hyvin puuskaiseksi nostaen nopeutemme yli seitsemään solmuun. Puuskien helpotettua rullasimme genoan sisään ja teimme viimeisen vastakäännöksen, jolla pääsimme vauhdilla luiskalle. Nostimme veneen trailerin päälle ja suuntasimme kotiin, jossa iltapala, mansikat ja sauna olivat odottamassa.

Retki Pihlajavedelle oli hieno kokemus, erityisesti koska kohteena Syrjäispää ja Mitinhiekka ovat erinomaisia. Itseäni kiinnostaisi tulla Pihlajavedelle vielä uudestaan, mutta täytyy kuitenkin todeta, ettei se ole ihanteellinen alue päiväpurjehduksiin perheen kanssa, koska tuuliolosuhteet ovat niin vaativat ja etäisyydet helposti suhteellisen pitkiä.