Suuri Lintusaari

Kesäkuussa on harvemmin noin 30 asteen helteitä, mutta tänä vuonna niitä oli enemmän kuin riittävästi. Niin lämpimällä kelillä vesille suuntaaminen tuntuu järkevimmältä ratkaisulta, koska maalla kuumuuden takia ei oikein jaksa tehdä mitään hyödyllistä.

Suuntasimme ystäväperheen kanssa vesille. Kohteen jätimme auki, mutta päävaihtoehtoinen olivat Suuri Lintusaari ja Peräsaari. Lopulta päädyimme näistä ensimmäiseen. Miehistön pyynnöstä reivasin isopurjeen ennen lähtöä, koska järvelle oli luvattu noin 6 m/s tuulta ja Ilmatieteenlaitos näytti Hiekkapakalle lähes 10 m/s plus puuskat.

Tuuli oli ihan reipasta, muttei suoranaisesti niin kuvaa, että reivaaminen olisi ollut välttämätöntä. Purimme reivin vähän puolen välin jälkeen. Saavuimme Suureen Lintusaareen noin kello yhdeksän aikaan illalla.

Rantauduimme ja purimme lastin. Sen jälkeen oli vuorossa pieni iltapala niille, jotka siitä olivat kiinnostuneet. Kesäpäivänseisaus tulisi parin päivän päästä, joten nyt oli hieno hetki ihailla pitkän päivän päätteeksi auringonlaskua. Sitten olikin nukkumaanmenon aika.

Itse heräsin aamulla noin viiden aikaan veneen pohjalta. Yö oli ollut levoton mäkäräisten ja hyttysten takia, vaikka nukuin isopurjeen ja hyttysverkon alla. Rannalla kävellessä mäkäräisiltä ei saanut olla hetkeäkään rauhassa, vaan ne pyörivät mustanaan ympärillä. Päätin suunnata saaren etelään avautuvalle hiekkarannalle siinä toivossa, josko siellä tuuli puhaltaisi pikkusiivekkäät mennessään. Se oli kuitenkin turha toivo. Päädyin kävelemään rantaa edes takaisin, koska liikkeessä ollessa mäkäräiset vaivasivat vähemmän. Tätä jatkoin yli kaksi tuntia kuunnellen soittolistalta podcasteja.

Muut heräilivät joskus ennen kahdeksaa. Turhautuneina meloimme veneen syvemmälle, jonne ankkuroimme sen tuuleen. Mukanamme tuli kuitenkin parvi mäkäräisiä, jotka vaivasivat meitä ankkurissa siinä missä rannallakin. Söimme siellä aamupalan, minkä jälkeen palasimme rantaan. Sinne saavuttuamme hyönteiset alkoivat hävitä. Tiedä sitten oliko siihen syynä aurinko, nouseva lämpötila vai voimistuva tuuli. Olimme jo sopineet lähtevämme saaresta vauhdilla, mutta päätimme tilanteen muututtua käydä vielä ennen lähtöä uimassa.

Paluumatkalla emme reivanneet. Matka taittui varsin hyvällä vauhdilla siitäkin huolimatta, että meitä oli viisi ihmistä kyydissä. Huippunopeus taisi olla 6,1 solmuai Rastiniemen lähestyessä, mikä on hiukan yli Wayfarerin runkonopeuden. Lastin huomioon ottaen se ei ollut ollenkaan huono saavutus.

Pakkasimme veneen trailerille, söimme loput eväät ja suuntasimme kotia kohti. Retki oli mäkäräisistä huolimatta mukava. Seuraavana yönä nukutti sangen hyvin.