Värrätsaari
Viikonlopun sää oli aika vaihteleva. Perjantai iltana navakka pohjoistuuli puhalsi Saimaalla, mutta lauantaiksi se hiljeni. Sunnuntaiksi luvattiin epävakaisempaa. Suuntasimme siis vesille lauantaina kohteena Värrätsaaren hiekkaranta, joka oli suojaisa tuulelta.
Otimme kyytiin molemmat koiramme sekä pitkästä aikaa äitini, joten meitä oli kyydissä neljä ihmistä ja kaksi koiraa. Toisen koiran kanssa joutuu olemaan tarkkana, koska se tulee helposti huonovointisesti sekä autossa että veneessä. Niinpä annoimme sille aamiaisen vasta perillä saaressa, mikä toimi hyvin.
Mennessä tuuli oli sivuvastaista styyrpuurin puolelta, mutta luovimista ei oikeastaan tarvinnut tehdä, jos sellaiseksi ei lasketa vastakäännöstä Sarviniemen kärkeä kiertäessä. Matkaan meni aikaa hiukan yli tunti nopeuden ollessa viiden solmun molemmin puolin, ja parhaimmillaan 6,5 solmua.
Rantautuminen hiekkarannalle oli helppoa. Aluksi ankkuri ei meinannut pitää hiekkapohjalla, mutta pienen kiskomisen jälkeen pitoa löytyi tarpeeksi.
Olin opetellut uuden suhteellisen tuntemattoman solmun, Kalmyk-solmun, joka on lähes samanlainen kuin eskimopaalusolmu. Sekin tosin taitaa olla hiukan harvinaisempi, mutta nimensä mukaan muistuttaa tavallista paalusolmua. Kalmyk-solmu etu on se, että sen saa nopeasti auki ja se pitää tavallista paalusolmua hieman paremmin, kun veto silmukkaan kohdistuu leveälti. Kyseistä solmua käytetään laajalti Venäjällä paalusolmun sijaan, ja se on saanut nimensä Kalmukeista, jotka ovat Kaspianmeren länsirannalla elävä mongolikansa. Sekä Kalmyk-solmu että eskimopaalusolmu ovat helppoja ja hyödyllisiä solmuja.
Värrätsaaressa söimme, kävelimme hiukan rantaa pitkin edes takaisin ja kävimme uimassa. Voiko olla parempaa tapaa viettää kaunista kesäpäivää? Sitten olikin aika suunnata takaisin kotia kohti.
Paluumatkalla teimme hienoisen mutkan kiertäen Munaluodon ja purjehtien lähellä mantereen rantaa tuttuja mökkimaisemia katsellen. Tuuli oli enimmäkseen sivumyötäistä ja sivutuulta, eli meno oli hyvin rentoa.
Kaikki neljä olimme tyytyväisiä retkeen, joka oli hyvin erilainen kuin Jurmon reissu. Molemmat edustavat kahta ääripäätä retkiemme joukossa monessa suhteessa.