Syysmietteitä

Vaikka purjehtiminen on hieno tapa viettää kesää Suomen upeassa luonnossa, niin välillä sää ja muut kiireet muuttavat tärkeysjärjestystä. Kesälomani loppumisen jälkeen Sarastus on ollut kuivalla maalla. Ympäristökeskuksen mukaan Lauritsalan rantavedet ovat edelleen 17,6°C, mikä on vielä siedettävä lämpötila, joskin märkäpukujen hankkiminen voisi olla suotavaa ennen pitkää. Kesällä sekä ilmat että vesi olivat sen verran lämpimiä, että keskellä järvenselkää olisi voinut pulikoida vaikka kuinka pitkään ilman merkittävää hypotermian riskiä. Syksyn edetessä tilanne kuitenkin muuttuu ja kylmän veden vaikutus on otettava huomioon, etenkin kun kyydissä on usein lapsia.

Ensimmäinen kesä Sarastuksen kyydissä on siis takana ja on aika luoda katsaus taaksepäin. Kesä vahvisti oman tuntumani purjejollailusta. Verrattuna isompiin köliveneisiin niissä on kiistattomia etuja. Siirrettävyys paikasta toiseen tavallisen henkilöauton perässä on ehkä yksi merkittävimmistä vahvuuksista, mikä avaa uusia ulottuvuuksia purjehtimiseen, jos kotivedet alkavat tuntua liian tutuilta. Toisaalta veden läheisyyden aistii purjejollassa isoa venettä paremmin, koska jollassa istutaan lähellä vettä, ja jollan lattiatasohan on perinteisesti veden pinnan alapuolella. Itse myös arvostan sitä, että venettä voi säilyttää kotona. Myrskyisenä yönä ei tarvitse kantaa huolta veneen selviämisestä ahtaassa laituripaikassa tai poijussa.

Suurimpina puutteina ovat toki pienet tilat ja kaatumisen riski. Ne molemmat ovat kuitenkin pitkälti hallittavia ja ehkäistäviä asioita, ja kokonaisuudessaan olen hyvin tyytyväinen purjejollan tarjoamaan vapauteen ja seikkailullisuuteen. Suomen kesä on lyhyt, mutta jollan kyydissä siitä saa valtavasti irti.

Hiljattain olen lukenut [Roger Barnesin] kirjoituksia. Hän aloitti purjehtimisen jollilla, mutta siirtyi sitten raskaampaan kalustoon. Kuuden tonnin kutterilla purjehtiessaan ja sen puupintoja hoitaessaan, hän huomasi kaipaavansa takaisin jollien viehättävään maailmaan, jonne hän ennen pitkään palasikin ja totesi viettävänsä pienen purjejollansa kyydissä paljon enemmän aikaa kuin aikaisemmin suuressa veneessä. Classic Boat -lehden artikkelissa hän kuvaa eroa osuvasti:

Jollalla retkeily edustaa täysin toisenlaista asennetta purjehtimiseen, nimittäin yksinkertaisuuden ja minimalismin mukanaan tuomaa iloa. Kyseessä on se sama vieno tunne, joka vetää vaeltajat ja kiipeilijät jalan vuoristomaisemaan. Tehokas nelivetoinen kulkuneuvo olisi paljon viihtyisämpi, mutta kesyttämättömän luonnon kokeminen voimistuu, jos retkivarusteiden määrän minimoi. Meri on maapallon viimeinen erämaa ja paikka, jonne paeta modernin elämänmenon painetta. Sinne meneminen pienessä avoveneessä on sen kaiken kauneuden ja loiston kokemista välittömimmällä ja voimakkaimmalla tavalla. ‒ Roger Barnes, July 14, 2014, [A personal view: Why I sail dinghies], Classic Boat