Ensipurjehdus oli pannukakku monessakin mielessä, mutta se ei saanut lannistaa. Lähetin sähköpostilla kysymyksiä edelliselle veneen omistajalle, ja hän antoikin hyvät ohjeet rikiin liittyvien köysien kytkemisestä. Kokeilin niitä maissa ja tulokset olivat niin rohkaisevia, että päätimme lähteä purjehtimaan seuraavana sunnuntaina Satamosaareen. Sääennuste lupasi tuulennopeudeksi suunnilleen 3-5 m/s ja puolipilvistä.
Päätimme muuten antaa jollallemme nimeksi Sarastus, jonka Narnia-kronologian kääntäjät aikoinaan johtivat englanninkielisestä alkuperäisnimestä Dawn Treader. Mielestämme nimi paitsi heijastelee kesäaamun kauneutta, niin lisäksi myös sisältää viittauksen Britteinsaarille, jossa Narnia-sarja on syntynyt.
Rikin salojen ihmettelyä
Laskimme Sarastuksen veteen ja meloimme laiturista hieman kauemmaksi, jotta saatoimme nostaa purjeet kaikessa rauhassa. Isonpurjeen nostaminen sujui hyvin. Rullagenoa avautui myös mallikkaasti. Ennen kuin huomasimmekaan, kevyt niemenkärjen yli tuleva tuuli kuljetti meitä eteen päin. Täytyy sanoa, että oli mahtava tunne, kun kuukausia kestänyt jollanhankkimisprojekti alkoi tuottaa hedelmää. Koko viiden hengen perhe mahtui jollaan suhteellisen hyvin, mikä oli myös positiivinen havainto.
Molemmat purjeet ylhäällä
Lapset olivat perämiehinä vuorotellen, kun vanhemmat hoitivat purjeita ja navigointia. Navigointi sujui paperisen merikartan ja Navionicsin kännykkäkarttojen yhdistelmänä oikein hyvin. No, olivathan vedet tuttuja toki ennestään, mutta kivien kanssa pitää olla aina varovainen.
Satamosaari lähestyy
Ennen pitkää Satamosaari alkoikin olla lähellä. Viimeisten parin meripeninkulman aikana tuuli voimistui nostaen nopeuden yli viiteen solmuun. Jolla liikkui vauhdilla ja saapui Satamosaaren laguuniin hallitusti. Rannan lähetessä laskimme purjeet ja meloimme viimeisen kymmenet metrit ennen rantaveteen hyppäämistä ja jollan vetämistä rantahiekalle. Peräsimen sai kölin tavoin nostettua ylös ilman irroittamista. Uteliaisuuttani kokeilin paljonko sen ja rantahiekan välillä oli tyhjää, ja arvioisin välin olleen suunnilleen 5-10 cm.
Satamosaari
Näkymä Satamosaaresta Ala- ja Keski-Lylyn suuntaan
Eväidensyönnin jälkeen katselimme ympärillemme ja juttelimme saarella vierailevan moottoriveneen omistajan kanssa. Täytyy sanoa, että Satamosaari on maastonmuotojensa puolesta varsin ainutlaatuinen paikka eteläisellä Saimaalla. Tällä kertaa myös alkukesän tuoreus loi oman tunnelmansa.
Wayfarer Satamosaaressa
Aika kului saarella rattoisasti, mutta paluumatka oli aloitettava vihdoin. Työnsimme Sarastuksen vesille, meloimme hieman kauemmaksi, nostimme purjeet ja annoimme veneen lipua heikenneessä tuulessa Satamosaaren laguunista isommille vesille. Tuuli oli ajoittain hyvin heikkoa, mutta loppumatkaa kohti se piristyi taas, nostaen nopeuden 3-4 solmuun.
Saimaata veneestä nähtynä
Saavuimme ajoissa satamaan, josta jatkoimme kotiin. Retki onnistui täydellisesti pientä naaman palamista lukuunottamatta.
