Ensipurjehdus

· Suur-Saimaa · Sarastus · 1 M

Noniin, kelien puolesta oli vihdoin mahdollista kokeilla purjehtimista Wayfarerilla Suomen vesillä. Vedimme jollan satamaan, jossa nostimme maston pystyyn. Täytyy sanoa, että köysistö oli sen verran haasteellinen, että aikaa kului sen hahmottamiseen melkoisesti. Ennen seuraavaa kertaa kuivaharjoittelu voisi tehdä hyvää, etenkin isonpurjeen ja puomin osalta, joihin liittyy purjeen kiristykseen ja jalustukseen monenlaisia pitää tietää -juttuja.

Veneen lasku veteen sujui yllättävän helposti. Sellainen kömmähdys toki kävi, että pohjatulpat unohtuivat auki, minkä seurauksena välipohjan alle pulppusi reilusti vettä. Tulppien löydyttyä tilanne rauhoittui ja pääsimme aloittamaan purjehduksen.

Ensipurjehdus Saimaalla
Kokeilin aluksi lähteä liikkeelle pelkällä genoalla, mutta se oli huono valinta. Ison nostamisen jälkeen ohjattavuus tuuleen päin noustaessa oli kohdallaan. Pitkälle emme ehtineet, kun ukkonen alkoi jyristä ja synkkiä pilviä ilmaantua lähitaivaalle. Käännyimme takaisin ja ehdimme laituriin juuri ennen ukkosmyrskyä ja raekuuroa, joista Ilmatieteenlaitos ei ollut varoittanut ollenkaan täällä päin maata. Rakeet olivat huomattavan isoja, jopa lähes 15 mm halkaisijaltaan, ja ukkospuuskat rannallakin rajuja. Lämpötila tippui ukkosen seurauksena 30°C:sta 20°C:een.

Vedimme litimärkinä jollan trailerilla ylös vedestä, pakkasimme rikin sen päälle ja ajoimme kotiin, jossa myrskytunnelma jatkui sähkökatkon merkeissä.

Vastoinkäymisistä huolimatta ensimmäinen purjehdus oli mielenkiintoinen kokemus, jonka pohjalta heräsi monia kysymyksiä. Kun niihin on saatu vastaus, ovat eväät paremmat seuraavaa kertaa varten.