Kylkien laudoitus

Koska kylkilautojen pituus on jossain 3700 ja 3800 mm välillä, joutui 2500 mm vaneria jatkamaan limiliitosmenetelmällä, joka oli tuttu jo pohjan tekemisestä. Tällä kertaa vanerin paksuus tosin oli vain 6 mm, joka hiukan vaikeutti jyrsimistä vanerin hienoisen käpristymisen takia.

Kylkilautojen kiinnittäminen paikalleen oli itselleni aivan uusi juttu. Pieniä rakoja jäi sinne tänne, ja joissain kohdissa lauta meni hiukan laipion nurkan yli. Yritin aluksi kiinnittää laudan perinteisellä stitch and glue -menetelmällä, eli poraamalla pieniä (1,5 mm) reikiä kuparilankaa (0,7 mm) varten. En kuitenkaan onnistunut saamaan lankaa tarpeeksi tiukalle. Niinpä tuin laudan pöngillä ja puristimilla paikalleen. Alimman styyrpuurin kylkilaudan kohdalla en käyttänyt kuparilankaa enää ollenkaan.

Koska 6 mm vaneri alkoi käydä vähiin, päätin tehdä toisen lautarivin puoliksi ylijäämäpalasta, jonka sahasin pituussuunnassa puoliksi. Sitten jyrsin siihen noin 3,5 mm syvennyksen. Käpristyminen tuotti jälleen hiukan ongelmia. Alimman lautarivin yläreunaan tein viistouksen käsihöylällä ja osittain puukolla.

Vanerien kiinnittäminen ennen liimausta on hiukan kimuranttia. Olen kokeillut useaa menetelmää:

1. stitch & glue -menetelmän mukainen sidonta kuparilangalla ja sopivalla koukulla (jota käytetään surrauskoukun tapaan)
2. puristimella ja vanerinpaloilla
3. pöngillä
4. mustekalalla

Näistä puristin ja kaksi vaneripalaa on oma suosikkini, mutta jos puristinta ei saa tuettua toiselta puolelta, on parempi käyttää stitch & glue -menetelmää.

Ylimmät kylkilaudat menivät jo melkein rutiinilla, joskin niiden valmistamisen monivaiheisuus hidasti niiden valmistumista. Sidoin ne keskimmäiseen lautaan kuparilangoilla ja laipioihin puristimilla. Kylkilaudoista tehtiin hiukan liian pitkiä, mikä helpotti niiden kiinnittämisä paikalleen. Ne sahataan japanilaisella sahalla mittaansa lopuksi.

Kylkilautojen kiinnittämisen jälkeen kokonaisuus alkoi näyttää jo veneeltä. Irroitin kuparilangat ja täytin niiden reiät epoksilla. Sahasin varovaisesti japanilaisella sahalla laudat keulan kohdalla oikeaan mittaansa. Jos reiät olisi porattu 1,5 mm poranterällä (3 mm terän sijaan), ei paikkaamista olisi ehkä tarvinnut tehdä ollenkaan, vaan pohjan epoksoinnissa laimea seos olisi riittänyt täyttämään reiät.

Ohjeiden mukaan kylkilaudat tulee lujittaa rungon sisäpuolelta lasikuitunauhalla. Päällystin laudat ensin yhdellä epoksikerroksella, jonka päälle epoksoin lasikuitunauhan. Operaatio oli sinällään suhteellisen suoraviivainen, ja sitä sai nopeutettua siten, että toinen epoksointi tehtiin pari tuntia ensimmäisen jälkeen, jolloin vältettiin ikävä hiominen.