Satamosaari

Vihdoin koitti se heinäkuun päivä, kun pääsimme taas purjehtimaan. Toivottavasti näin pitkästä tauosta ei ole tulossa trendiä. Lähdimme tällä kertaa matkaan neljästään kohteena Satamosaari. Illaksi oli luvattu sadetta, joten suunnitelma oli päästä takaisin ennen sitä.

Menomatkan teimme pidemmän kaavan mukaan, koska keli oli niin hyvä. Tuuli puhalsi noin 5 m/s, mikä on varsin optimaalinen nopeus.

Saareen tultuamme varasimme ja maksoimme saunavuoron. Sen jälkeen alkoikin sen lämmitys. Saaren pokasaha oli kadonnut ja sen tilalla oli vain ruosteinen timpurin saha, mutta onneksi toinen venekunta lainasi meille omaa terävää sahaansa, jolla oli ilo katkoa tukkeja.

Syömisen jälkeen teimme kierroksen saaressa. Hiljattain siellä oli ollut metsäpalo, jonka oli saanut aikaan joku seurue, joka oli polttanut nuotiota epävirallisella paikalla ilman maanomistajan lupaa ja siitä oli kuitenkin levinnyt heidän lähtönsä jälkeen tulipalo, jonka palokunta onnistui sammuttamaan.

Sää oli hieno, joten tutkimme saarta enemmänkin. Siinä tuli nähtyä vesilintuja, suuria toukkia ja tietysti kaunista heinäkuista metsää. Rannalla tietysti piti heitellä leipäkiviä, kun sellaisia tuli vastaan.

Keskimmäiselle tyttärelle sattui haaveri grillikodan takana olevassa köysikeinussa, minkä takia päädyimme hälyttämään paikalle pelastuspartion. Ensihoitajat antoivat ensiapua, ja tytär vietiin pelastusaluksella Likosenlahteen, josta hänet vietiin edelleen keskussairaalalle. Hän pääsi saman illan aikana kotiin käsi paketissa.

Pelastuslaitoksen aluksen lähdettyä alkoi sataa rajusti ja ukostaa. Odottelimme hiukan yli tunnin ennen kuin lähdimme paluumatkalle. Tuuli oli heikentynyt noin 1-2 m/s paikkeille ja alkumatkasta satoi kevyesti. Vihdoin kuitenkin pääsimme takaisin luiskalle.

Varsin värikäs purjehduspäivä meillä oli. Sen aikana tuli paitsi nähtyä läheltä pelastuslaitoksen toimintaa, niin myös todistettua sisävesien kelin ailahtelevaisuutta, jota parhaatkaan sääennusteet eivät pysty tarkasti mallintamaan. Kotiin palattuamme saimme neljästään kertailla päivän tapahtumia ruokapöydän ääressä lämpimässä ja kuivassa.