Satamosaari

Ensimmäinen työviikko oli takana, ja viikonloppuna halusimme vesille, koska vanhin tyttäremme jatkaisi opiskeluitaan maanantaina, ja hän halusi purjehtimaan. Hiukan arvelutti, kun Saimaalle oli luvattu 5-9 m/s tuulta, mutta onneksi sen luvattiin hiukan hiipuvan iltaa kohti. Valitsimme kohteeksi Satamosaaren, jonne pääsisi menomatkalla myötätuulessa.

Purjehdus alkoi suhteellisen vauhdikkaasti sivumyötäisessä tuulessa, joka muuttui myötätuuleksi pian. Haukiselällä teimme jiipin tuulen kautta kääntymällä 270°, koska se tuntui turvallisemmalta reivaamattomalla purjeella tuulen puhaltaessa lähes 10 m/s.

Ylä-Lylyn lähestyessä näimme Likosenlahdesta tulevan kymmenkunta purjevenettä, joilla melkein kaikilla oli spinakkeri ylhäällä. Kyseessä oli Joutsenpurjehdus, joka järjestetään joka kesä Saimaalla. Sen reitti on mitoitettu kestämään noin puoli päivää ja kulkee tavallisesti Kyläniemen eteläpuolisella vesialueella.

Ennen pitkää totesimme, että meidän kulkureittimme risteäisi Joutsenpurjehduksen reitin kanssa. Siitä ei kuitenkaan koitunut mitään ongelmia, vaan päin vastoin, saimme erityisesti yhdestä osallistujaveneestä erinomaisia kuvia.

Pian saavuimme Satamosaaren kohdille, jossa kiersimme pohjoisviitan ja sitten kurvasimme saaren laguuniin. Rantautuminen sujui jouhevasti. Ankkuri tosin ei kovin hyvin pitänyt pohjassa, mikä ei ole ensimmäinen kerta Satamosaaren hiekkarannalla. Sinällään suojan puolella ankkurin pito ei ole mitenkään kriittinen kysymys.

Teimme saunavarauksen ja aloimme valmistamaan ruokaa kodan tulisijalla. Eväät maistuivat hyvin, samoin kuin metsämustikan jälkiruokana. Syönnin jälkeen teimme lisää polttopuita saunaan.

Rannasta koivutukkia kantaessa tapasimme ranskalaisen ryhmän, joka käytännössä koostui noin kahdesta perhekunnasta. He olivat kotoisin Bretagnesta, jossa myös Ilur-veneen suunnittelija, Francois Vivier, asuu ja toimii. Asterix-sarjakuvasta tuttu Armorica on historiallinen nimi maa-alueesta, joka kattoi nykyisen Bretagnen alueen. Ranskalaisryhmä oli vuokrannut pienen laivan kapteeneineen ja tullut sillä Satamosaareen. He olivat lastensa kanssa uimassa saaren hiekkarannalla. Kovasti tuntuivat pitävän Saimaan kauniista maisemista ja luonnosta. Kuvassa näkyvä Emma-laiva on eri laiva kuin ranskalaisten vuokraama.

Saunominen ja uiminen Satamosaaressa on aina hieno kokemus. Hiekkaranta syvenee juuri sopivalla nopeudella eikä aallokko häiritse koskaan.

Saunavuoron loputtua aloitimme paluumatkan. Tuuli oli vähän heikentynyt noin 5-6 m/s lukemiin, mikä oli oikein sopiva tuuli vastatuuleen luoviessa.

Reissu Satamosaareen onnistui erinomaisesti, ja paljon nähtävää oli matkan varrella eikä vettä juuri tullut taivaalta. Satamosaari on yleensä varsin sosiaalinen ympäristö käydä, ja harvemmin sieltä pääsee pois ilman toisen venekunnan kanssa juttelua, mikä on ihan positiivista.