Taka-Ruuho

Lähdin nuorimman tyttäreni kanssa kahdestaan päiväpurjehdukselle Saimaalle. Valitsimme kohteeksi Taka-Ruuhon, jossa ajattelimme käydä saunassa.

Lähdimme liikkeelle kymmenen aikoihin Sarviniemestä. Mäntyniemenselällä tuuli puhalsi noin 5 m/s nopeudella antaen meille hyvä vauhdin. Huomasimme kuitenkin, että isopurjeen jaluksen ensimmäisen puomissa kiinni olevan pylpyrän sakkelit olivat kadonneet ja jalusköysi rasitti puomissa kiinni olevaa letkun palasta. Laskimme isopurjeen ja teimme väliaikaisen viritelmän purjeen reivaamisessa käytetyistä köysistä. Niiden avulla pääsimme hyvin Taka-Ruuhon asti.

Taka-Ruuhossa aloimme lämmittämään eväitä ja saunaa. Kumpikaan meistä ei kuitenkaan saanut puita syttymään ilman kuivaa sytykettä. Päätimme perua saunavuoromme. Syödessä huomasimme, että puolet eväistä oli jäänyt kotiin. No, sentään osa oli mukana, ja niillä sinnittelimme loppupäivän. Syönnin aikana veneen peräköysi oli irronnut, mikä oli lähinnä nolo juttu, mutta silti yksi vastoinkäyminen lisää.

Saaren yli lensi matalalla pienehkö vesitaso. Hetken kuluttua se ilmestyi Taka-Ruuhon lahteen ja ajoi hiekalle. Jututimme hiukan omistajapariskuntaa. He olivat Mikkelistä, josta lento Taka-Ruuhon oli kestänyt 25 minuuttia. Kaukaisin paikka, jossa he olivat käyneet oli Inarijärvi pohjoisessa. Täytyy sanoa, että heillä on kyllä aika mielenkiintoinen tapa matkustaa.

Kävimme uimassa 19-asteisessa vedessä, minkä jälkeen tutkimme sakkeliongelmaamme tarkemmin. Lattialta löytyi pylpyränpuoleisen sakkelin tappeineen, ja puominpuoleisen korvasimme toisella vähemmän tärkeällä sakkelilla. Pitääpä hankkia uusi sakkeli puomiin ja muutama varalle. Parempi varmaan jatkossa käydä vesillelaskun yhteydessä kaikki sakkelit ja sokat läpi, että välttyy näiltä ikäviltä yllätyksiltä.

Nostimme ankkurin kolmen jälkeen, ja jatkoimme matkaa itään. Saaressa ollessa olimme päättäneet purjehtia Kyläniemen ympäri. Se alkoi mukavassa myötätuulessa Myhkiönsellä.

Purjehdimme Rehusaaren ohi ja sitten Kutveleen kanavan läpi Huuhanselälle. Siellä suunta muuttui etelään siten, että luovimme Peräsaaren ja Surmanluotojen välistä Lamposaarenselälle.

Iso-Vitsain kohdille alkoi tuntumaan siltä, että tuuli olisi hiipumassa, mutta Suuren Jänkäsalon vieressä saimme taas kunnon tuulta, joka kiidätti meitä yli viiden solmun vauhdilla kohti Sarviniemeä. Se oli mukavaa kyytiä, jonka aikana harjoiteltiin luovimisen saloja.

Tikkailimme Pirunroikan vierestä takaisin Sarvinimen luiskalle. Sarviniemen voinee kääntää englanniksi Cape Horn ja Pirunroikan Devil’s Troika. Kukakohan näitä suomalaisia paikannimiä oikein keksii?

Alkuperäinen suunnitelmamme oli lähteä Suomenlahdelle, mutta sääikkuna, tiukka aikataulu ja avomeriosuus Kirkonmaanselällä tuntuivat liian epävarmalta yhtälöltä, ja siksi olimme edellisenä iltana vaihtaneet kohteeksi Saimaan. Katselin purjehduksen jälkeen illalla Haapasaaren mittausaseman historiadataa, ja sen mukaan iltapäivällä tuuli oli ollut 9 m/s ja puuskissa 12 m/s, mikä oli hiukan enemmän kuin ennusteissa oli luvattu. Enpä olisi halunnut olla sellaisella kelillä purjehtimassa avomeren reunalla, joten päätös lähteä Saimaalle oli ehdottomasti oikea.

Päivään mahtui monia vastoinkäymisiä, mutta myös hienoja kokemuksia. Tärkeintä kuitenkin oli, että retki oli turvallinen. Retki Taka-Ruuhoon ja Kyläniemen ympäri jäävät osaksi mukavia muistojamme Sarastuksen kyydissä.