Kaksi Wayfareria Ilkonsaarilla

Onkohan historian aikana koskaan sattunut, että Saimaalla olisi ollut kaksi Wayfarer-tyyppistä venettä saman saaren edustalla yhtä aikaa? Vastaus oli todennäköisesti kielteinen, joten oli aika saada asiaan muutos.

Tim ja hänen ystävänsä olivat poikiensa kanssa kolmen päivän purjehdusretkellä Saimaalla. Olimme jo aikaisemmin sopineet tapaamisesta kyseisen viikon aikana järvellä, ja viimein sopiva sauma löytyikin. Sovimme kohteeksi Ilkonsaaret, joka tarjoaisi suojaisan sataman navakalla lounaistuulella, jollaista oli päivälle luvattu. Jälkikasvullemme kyseinen ajankohta ei käynyt, joten lähdin vaimoni kanssa kahdestaan purjehtimaan Ilkonsaariin. Matka meni joutuisasti tuulen puhaltaessa noin 5 m/s.

Saavuimme pohjoisen Ilkonsaaren hiekkalahteen, jossa ei ollut muita veneilijöitä. Kävin tähystämässä itä- ja länsi rannalta pohjoista kohti, mutta yhtäkään purjevenettä ei näkynyt. Niinpä aloitimme syömään evästä. Viitisen minuuttia myöhemmin, kun en ollut vielä ehtinyt lusikoida ruokaa puolta kupillistakaan, W-symbolia purjeissaan kantava Fram-niminen vene lipui niemen takaa lahteen ja oli pian ankkuroituneena Sarastuksen viereen.

Timin ystävä oli onnistunut pyydystämään kunnioitettavankokoisen kalan. Vaikka kalastus on hieno harrastus, on oma kalatuntemukseni aika heikko, mutta ilmeisesti kyseessä oli taimen. Siitä seurue sai maittavan lounaan, joka valmistettiin saaren kodan grillikatoksessa.

Istuimme Timin ja hänen ystävänsä kanssa tarinoiden parisen tuntia ja toki tutkimme toistemme veneet huolella. Fram edustaa ensimmäistä Wayfarer Mk1 -sukupolvea ja on yllättävän hyvässä kunnossa. Tim oli tehnyt siihen jonkun verran remonttia vaihtamalla takakannen, asennuttamalla rullagenoan ja tekemällä purjeeseen toisen reivirivin. On mielenkiintoista vertailla yhden maailman parhaan purjejollatyypin erilaisia variaatioita.

Tähän saakka retkillämme Sarastus on ollut aina ainoa Wayfarer saarikohteissa, ja itse asiassa yhtä kertaa lukuun ottamatta ainoa purjejollakin. Oli kyllä todella virkistävää nähdä saman venetyypin edustaja Sarastuksen rinnalla Suomen vesillä.

Aika riensi nopeasti ja meidän tuli aika lähteä kotiin päin. Paluumatkalla tuuli oli selvästi yltynyt yltäen noin 9 m/s nopeuteen. Arvelen puuskien olleen noin 15 m/s, koska reivaamisesta huolimatta Päihänniemenselällä ne tuntuivat sangen agressiivisilta.

Oli mukava tavata Tim ja hänen ystävänsä kanssa sekä nähdä Fram. Toivottavasti tulevaisuudessa tarjoutuu tilaisuus purjehtia yhdessä Timin kanssa jossain päin Suomea, mutta kelin tosin soisi olevan vähän rauhallisempi.