Värrätsaari

Olimme jo muutaman päivän ajan miettineet sopivaa sääikkunaa lähteä vesille. Keli oli ollut sateista ja viileä jo pidemmän aikaa, ja Lappeenrannassa heinäkuun sadetilostoissa on jo taidettu tehdä jo ennätys.

Pohjoistuuli tarjosi mahdollisuuden kokeilla jotain aivan uudenlaista kohdetta. Suuntasimme Värrätsaareen, jonka retkisatamat ja parhaat paikat aukeavat lounaaseen ja kaakkoon. Sijainniltaan se on jonkin verran syrjässä verrattuna suositumpiin retkisatamiin, mikä tekee siitä rauhallisen kohteen. Mennessä luovimme Mäntysaarenselän kautta Honkasaaren pohjoispuolen väylää, jossa sai laittaa kaikkensa peliin, jotta pääsi nousemaan oikukkaassa tuulessa pohjoisviitalle. Sinällään viitan tarkoitus jäi jotenkin mysteeriksi, koska sen eteläpuolella on kartan mukaan vettä runsaasti, mutta luoteispuolella on 2,2 metrin matalikko. No, Sarastuksen syväys on noin 1,2 metriä, joten mitään ilmeistä uhkaa meillä ei ollut.

Honkasaaren ja Värrätsaaren välillä koillistuuli voimistui puhaltaen Varissaarenselän suunnasta navakasti siivittäen meitä parhaimmillaan yli 6 solmun nopeudella. Itse asiassa Värrätsaaren lähestyessä minua alkoi hirvittää kova vauhti, koska ranta kivineen oli meille täysin tuntematon paikka. Niinpä rullasimme genoan sisään ja löysäsimme isoa hiukan. Rantautuminen Äykönpään suojaan sujui kaikesta huolimatta hienosti. Rannan tuntumassa oli suurehko vaalea järkäle veden alla, mutta sen havaitseminen ei teettänyt vaikeuksia.

Rantautumisen jälkeen viimeistelin veneen ja vaimo sillä aikaa vaimo keitti meille retkikeittimellä ruuan. Lapset puolestaan lähtivät koiran kanssa tiedusteluretkelle varsinaiseen retkisatamaan. Palattuaan he kertoivat löytäneensä saunan, vessan ja hiekkarannan. Noh, sanotaan, ettei vessa oli niistä ainoa, joka vastasi odotuksia…

Värrätsaari muodostuu kahdesta osasta joita yhdistää kannas. Kannaksen eteläpuolella oli kartan mukaan hiekkaranta, jonka halusimme nähdä. Meloimme rantaa pitkin kiertäen karikot, kunnes saavuimme hiekalle. Sepä olikin varsin korkealaatuinen hiekkaranta, tosin kaislikko oli vallannut siitä suurimman osan.

Hiekkarannan ja kannaksen pohjoisrannan tutkimisen jälkeen aloitimme paluumatkan. Se meni vauhdikkaasti reippaassa sivutuulisessa auringon paistaessa. Sarviniemen itäviitan kohdalla tuuli oli sen verran reipas, että päädyimme tekemään jiipin sijasta noin 270° vastakäännöksen.

Värrätsaari kokonaisuutena oli kaikkien mielestä hieno paikka, jonne palaamme varmaan ennen pitkää uudestaan. Sää oli melko viileä ja aamupäivällä pilvinen, mutta se ei häirinnyt tunnelmaa ollenkaan.