Kaito

Juhannuspäivänä teimme purjehdusretken Kaitoon. Tuulet olivat leppoisia ja välillä melkein loppuivat kokonaan, mutta mikäs siinä kaunista järvimaisemaa ihaillessa ja valokuvatessa.

Siinä hiljakseen lipuessamme huomasimme paapuurin puolella vedenpintaan nousevan jotain. Aluksi ajattelin sen olevan uppotukki, mutta pian osoittautui, että kyseessä oli jotain paljon kiinnostavampaa. Saimaannorppahan se oli ja vielä seurasikin meitä! Se uiskenteli veneen ympärillä yli 15 minuutin ajan sangen uteliaanoloisena, välillä tehden sukelluksen kuullessaan moottoriveneen lähestyvän. Parhaimmillaan saimme ihailla norppaa noin viiden metrin päästä. Perhe oli kyllä aivan haltioissaan! Jotenkin tuntui, ettei tällaista tapahdu kovin montaa kertaa elämässä, etenkään eteläisellä Saimaalla.

Kaidossa oli kolme muutakin venekuntaa viettämässä juhannusta, mutta täysin rauhallista meno siellä onneksi oli. Laituri oli kunnossa, mutta puuceetä emme löytäneet. Se ei ollut iso ongelma. Söimme eväät ja suuntasimme kohtalaisessa tuulessa takaisin luiskalle.

Olipa ikimuistoinen päivä!