Irlannin upeilla vesillä

· Lough Derg · Wayfarers · 106 M

Miltä kuulostaisi purjehtia ulkomailla kauniissa maisemissa yhdessä purjehtimisesta kiinnostuneiden paikallisten ja muunmaalaisten kanssa? Juuri tämä on mahdollista Wayfarer International Rally -tapahtumassa, joka järjestetään vuosittain joko Euroopan tai Pohjois-Amerikan vesillä. Tänä vuonna syyskuussa kohteena oli Irlannissa sijaitseva Lough Derg -järvi, jonne tulijoita oli paitsi Britteinsaarilta niin myös manner-Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta. Tapahtuma on suunnattu retkipurjehduksen ystäville, koska kilpapurjehtijoille on vastaava Wayfarer Worlds -tapahtuma.

Kohti Killaloe-nimistä pikkukaupunkia

Ympäristö

Lough Derg on Irlannin suurin järvi ja suosittu veneilijöiden keskuudessa. Pituutta järvellä on 38,6 km (20,8 mpk). Syvyyttä sillä on keskimäärin 7,6 m ja suurimmillaan 36 m. Lough Derg on osa Shannon-joen vesistöä, ja sitä pitkin pääsee veneellä paitsi mereen niin myös Irlannin pohjoisempiin järviin. Omaa silmääni miellyttivät kukkulat, jotka reunustavat järven eteläosia. Järvessä on suhteellisen vähän vedenalaisia kiviä, mutta niistä usealla on jopa nimi, mikä saattaa hieman huvittaa Suomen nimettömien kivien välissä purjehtijaa.

Kivistä puheenolleen, täytyy sanoa, että pohjakosketukset Lough Derg -järvellä ovat aika pehmeitä. Ilmeisesti järvenpohja on jonkun sortin mutaista hiekkaa, mikä saa nostokölin nousemaan äänettömästi ylös. Toista se on Suomen kivikkoisilla ja kallioisilla vesillä.

Lough Derg -järvellä suuntana Mountshannon
Dye Happy -vene Garrykennedyn vanhassa satamassa

Ilmeisesti järvellä ei ole varsinaisia luonnonsatamia, vaan retket suuntautuivat venesatamiin, joissa kohteena yleensä oli paikallinen pubi. Ihan mukavaahan sellaisessakin oli käydä syömässä lämmintä keittoa ja juomaa, etenkin jos keli oli viileä.

Ihmiset

Tulijoita oli Iso-Britanniasta, Irlannista, Hollannista, Tanskasta, Yhdysvalloista, Kanadasta ja tietenkin yksi ihminen Suomesta. Brittiensaarilta tulleet toivat omat veneensä ja lisäksi tarjolla oli sekä opetusveneitä että Hartley Boats -yrityksen kaksi Mark 4 Wayfareria. Ulkomailta tuleet saivat joko olla gastina paikallisten veneissä tai lähteä vesille yhteisillä veneillä. Purjehtijat olivat erittäin ystävällisiä ja avuliaita. Purjehdusretkien lisäksi illallisen yhteydessä oli sosiaalista ohjelmaa, joissa oli muun muassa barbecue, paikallisen puusepän esitelmä pienoismallipuulaivoista, irlantilaista kansantanssia ja nyyttikestejä. Itse olin osallistujista melkein nuorimmasta päästä, ja tietysti suomalaisena tietyllä tavalla harvinaisempi ilmestys Wayfarer-piireissä.

Lough Derg Yacht Club
Hyvässä seurassa Wayfarer Mark 2 -veneen kyydissä

Purjehtiminen

Joka päivänä oli mahdollisuus osallistua purjehdusretkelle, joiden lähtöpisteenä oli Dromineerin venekerhon satama. Itselläni oli tavoitteena purjehtia joka päivä ja päästä tutustumaan mahdollisimman moneen erilaiseen Wayfarer-versioon. Tämä suunnitelma toteutuikin hienosti, koska sain olla gastina Mark 1 GRP, Mark 2 SD, Mark 2 ja Mark 4 -veneissä eikä yhtään purjehdusretkeä jäänyt väliin.

Graney-joessa matkalla kohti Scarriff-nimistä kylää

Kelit olivat laidasta laitaan maanantain peilityynestä loppuviikon pieneen myrskyyn, joka toi mukanaan aitoa seikkailutunnelmaa. Sekä sadetta että aurinkoa saimme osaksemme viikon aikana. Lämpötilat liikkuivat 10°C ja 20°C välillä, mikä oli itse asiassa viileämpää kuin samaan aikaan Suomessa. GPS-historian mukaan veneen maksiminopeudet olivat 8 – 10 solmun paikkeilla eri reissuilla. Oli myös mukava verrata konkareiden vakiintuneita käytäntöjä omiin vastaaviin ja syväntää omaa purjehdustietoa ja -taitoa, välillä vaativissakin olosuhteissa. Kiitos luottavaisille kippareille, jotka antoivat minun ohjata venettään monella reissulla.

Wayfarer Mark 4 paluumatkalla Terryglassista

Ostin myös kirjan nimeltään The Wayfarer Book, jossa on yksityiskohtaisesti selitetty lähes kaikki Wayfarer-purjejolliin liittyvä. Sellainen olisi ollut hyödyllinen jo kaksi vuotta sitten, kun suunnittelin veneenostoa. Siitä on silti edelleen hyötyä veneen ylläpidossa ja purjehtimisessa. Kaiken lisäksi opin uuden käsitteen: veneet, joihin on tehty Wayfarer-guru Ralph Robertsin ohjeistamana muutoksia ovat englanniksi ralphed eli vapaasti käännettynä ralffattuja.

Lähtö Killaloesta tuplareivillä jokea pitkin
Torstain retki Killaloeen

Yhteenveto

Kokemuksena käyminen Wayfarer International Rallyssa oli mielenkiintoinen. Paljon tuli opittua ja nähtyä, ja tutustuttua sekä konkareihin että aloitteleviin purjehtijoihin. Maisemat eivät jättäneet suomalaista kylmäksi, sen enempää kuin ystävälliset ihmisetkään. Lisäksi omalle englanninkielitaidolleni viikon kielikylpy ei tehnyt yhtään pahaa. Ensi vuonna Rally järjestetään Wayfarer Worlds -kilpailun yhteydessä Hollannin Frieslandissa, jota pidetään eurooppalaisen veneilyn ”mekkana”.

Emma ja Dylan